Entisajan pyykinpesu oli fyysisesti hyvin raskasta ja siihen liittyi monia aikaa vieviä työvaiheita.

Pyykkiä varten ennen vesijohtoa vesi kannettiin esim. järvestä tai kaivosta pyykinpesupaikalle ja kuumennettiin rautapadassa. Pyykki liotettiin ja hangattiin käsin tällaisessa pyykkisoikossa eli lahonkassa.

Putkisalon kartanon pyykkiä pesemässä vanhan saunan edustalla Hilja-mummo eli Hilja Janhunen, sisäkkö Aarla Auvinen ja Lyydi Luoma.

Valkopyykki keitettiin padassa. Tämän jälkeen pyykki kannettiin rantaan, talvella avantoon, huuhdottavaksi. Lopuksi pyykki ripustettiin kuivumaan sekä mankeloitiin ja silitettiin. Pyykinpesu oli naisten työtä ja sen raskautta on verrattu metsätyön tekemiseen. Isot pyykit kuten liinavaatteet pestiin yleensä pari kertaa vuodessa. Pienempiä pyykkejä pestiin useammin.

Myös pesuaineet tehtiin kotona kuten tuhkasta ja eläinrasvasta keitetty saippua. 1900-luvun alkupuolella yleistyi pyykkilauta, jota vasten hankaamalla lika irtosi vaatteesta helpommin.

1920- ja 1930- luvuilla tuli ensimmäiset käsikäyttöiset pyykinpesukoneet ja nykyiset automaattipesukoneet yleistyivät 1960-luvulta lähtien.