Suomalaisten ruokavalio oli vielä 1800-luvulla niukka. Ruokavalion perustan muodosti kotimainen vilja: ruis, ohra ja kaura. Ruokatalous oli riippuvainen ruoan säilömisestä ja varastoinnista. Ruoka ei aina riittänyt keväällä ja alkukesällä nälkä oli monelle tuttu seuralainen. Vielä 1800-luvun alussa yli puolet väestöstä joutui säännöllisesti syömään korvikeravintoa, kuten pettua, jota tehtiin männyn jälsi- ja nilakerroksesta. Petusta valmistettiin pettujauhoja, joilla korvattiin osa ruisjauhoista leivottaessa leipää.
Kylväminen tehtiin 1900-luvun alkupuolelle saakka kokonaan käsin, sillä kylvökoneet yleistyivät vasta 1920- ja 1930-luvuilla. Kylväminen oli miesten, yleensä talon isännän vastuullinen tehtävä. Kylvämiseen tarvittiin astia, kylvövakka, jossa siemenet olivat ja josta kylväjä heitti ne peltoon yhdellä tai molemmilla käsillä vuorotellen. Oheinen Putkisalossa käytössä ollut kylvövakka kiinnitettiin hihnoilla kylväjän olkapäiden yli. Hyvä kylväjä levitti siemeniä kahdeksantuntisena päivänä 6-8 hehtaarille.
Kylvämisen jälkeen saatettiin juhlia kylvöä syömällä jo jouluna leivottua kylvöleipää ja juomalla viinaa, kahvia tai olutta. Samalla toivottiin hyvää satoa, jonka turvin selvittäisiin nälättä seuraavaan kesään.