1900- ja 2000- luvuilla talot alettiin lämmittää erilaisilla sähköjärjestelmillä, lämpöpumpuilla, keskuslämmitysjärjestelmillä tai kaukolämmöllä, joissa energiana käytetään mm. sähköä, öljyä, puuta, turvetta, ydinvoimaa, maalämpöä tai tuulivoimaa.

Ennen e.m. lämmitysjärjestelmiä talot lämmitettiin uuneilla, joissa poltettiin puuta. Maaseudulla lämmitykseen tarvittava puu saatiin usein omasta metsästä, mutta kaupunkilaiset joutuivat ostamaan tarvittavat lämmityspuut.

Puun matka metsästä uuniin oli pitkä ja paljon työtä vaativa. Ensin kasvava puu oli kaadettava talvella ja sahattava sopivanpituisiksi rangoiksi. Sitten puunrungot kuljetettiin hevosen vetämällä reellä lähemmäksi taloa. Rangat sahattiin ja halkaistiin käsin n. metrin mittaisiksi haloiksi, jotka pinottiin. Halkaistu puu kuivuu nopeammin. Näissä halkopinoissa puu sai kuivua jopa kaksi vuotta, koska märkä puu palaa huonosti. Kuivuneet halot katkaistiin kahteen tai kolmeen osaan klapeiksi riippuen uunin koosta. Vielä pienemmiksi pilkottuja polttopuita sanotaan pilkkeiksi.

Putkisalon kartanon rakennuksissa on ollut yhteensä 21 lämmitysuunia asuintiloissa, tulisijat kahdessa saunassa ja karjakeittiössä, yhteensä 24 tulipesää. Vuoden aikana kului polttopuuta arvion mukaan ainakin 100 kiintokuutiometriä. Kovina pakkaspäivinä kului yhden henkilön työaika kaikkien noiden uunien lämmitykseen aamuin illoin sekä puiden kantamiseen puuliiteristä. Uunien lämmityksessä tarvittiin mm. oheisia hiilihankoja, joita oli jokaisen uunin vieressä.