Lehmänkello ja lampaankello
Kun lehmät ja lampaat laidunsivat vapaasti niityillä ja metsissä, oli yhden tai useamman lauman kulkua johtamaan valitun eläimen kaulaan ripustettu kello, jotta lauma pysyi koossa ja se oli helpommin löydettävissä. Lehmää, jonka kaulassa kello oli, kutsuttiin kellokkaaksi.
Hevosen aisakello ja kulkunen
Hevosen aisakello kiinnitettiin reen aisoihin ja sen kilahtelu toimi merkkinä muille tiellä kulkijoille pimeinä talvi-iltoina ja myös ilona matkustajille. Se toimi myös hevosen ja matkalaisten turvana, koska petoeläimet pelkäävät kellon kalkattavaa ääntä. Hevosen kulkunen kiinnitettiin valjaisiin.
Hevosen aisakellosta lauletaan tutussa joululaulussa :
”Aisakello helkkää, loistaa tähdet kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.”
(Joulukirkkoon, sävellys Berndt Sarlin, sanoitus Immi Hellen)